Täällä asuessani olen tavannut useita suomalaisia tai suomentaustaisia, jotka ovat ylpeitä suomalaisuudestaan ja eroistaan ruotsalaisiin. Sen sijaan, että he vähättelisivät omaa identiteettiä, he hyödyntävät suomalaisuuttaan voimavarana. Tuntuukin, että he uskaltavat olla rohkeammin suomalaisia Ruotsissa kuin suomalaiset kotimaassa.
Suomi on vuosikausia pitänyt Ruotsia oman menestyksensä ja identiteettinsä mittapuuna. Ruotsin tekemisiä on verrattu omiimme ja mietitty, miksi he onnistuvat ja me emme. He tuntuvat aina paistattelevan valokeilassa, kun taas me itse koemme jääneemme linssiluden varjoon. Ruotsi on piirtynyt mieleemme Hannu Hannena, ja me suomalaiset olemme jopa tyytyneet kömpelön Aku Ankan rooliin, joka pyrinnöissään tuntuu aina jäävän paremman naapurin jälkeen. Jo joitakin vuosia Ruotsissa oleskelleena olen kuitenkin alkanut ihmetellä Suomen kokemaa alemmuuden tunnetta Ruotsia kohtaan. Mistä se johtuu ja pitääkö sen todella olla näin?
Kun olen päässyt tutustumaan naapuriimme ja heidän yhteiskuntaansa, on itsetuntoni suomalaisena itse asiassa kohentunut. Olen huomannut, että joissain asioissa me suomalaiset olemme Ruotsille niitä onnistujia. Ruotsalaisille suomalaiset ovat aikaansaavia, tunnollisia ja asiansa osaavia kumppaneita, joiden työpanosta ja -moraalia arvostetaan laajasti. Monesti hämmästellään suomalaisten tehokkuutta - kun ruotsalaiset vielä puhuu, niin suomalainen jo tekee. Puhumattakaan Ruotsin kadehdintaa Suomen koulujärjestelmää ja puolustusta kohtaan.
Toki usein kohtaa myös tavanomaisia ennakkoluuloja. Suomalaisia pidetään yhä sisäänpäin kääntyneitä idän lintuina, jotka murtavat Ruotsia omintakeisesti ja eroavat muutenkin muusta skandinaavisesta elämänmaisemasta. Mutta miksi meidän tulisikaan tähdätä samanlaisuuteen?
Kun tutustuu paremmin mittapuuhun, huomaakin, että täältä käsin meitä arvostetaan ja jopa kunnioitetaan juuri eroavaisuuksiemme takia. Toisin kuin usein uskotaan, niin suomalaisia suorastaan ihaillaan. Tämä on kasvattanut suomalaista itsetuntoani ja uskallan olla tasavertainen mutta rohkeasti erilainen kaksos-sisar.
Uskon, että ikuisessa vertailussa voi helposti kadottaa omat vahvuutensa ja erilaisuutensa arvon. Me emme ole Ruotsi vaan olemme Suomi. Juuri se tekee meistä tärkeitä ja tasavertaisia Ruotsissa.
Kaisa Pulkkinen, harjoittelija, 21.2.2013
Kommentit (0)
Sosiaalinen media, lyhyemmin some, on vyörynyt viestinnän ammattilaisten työpöydille viimeisen muutaman vuoden aikana ryminällä. Yksisuuntainen tiedottaminen on saanut rinnalleen sosiaalisuuden, joka mediassa tarkoittaa kuuntelemista, vuoropuhelua ja keskustelua. Myös Suomen Tukholman suurlähetystö on aktiivisesti läsnä sosiaalisessa mediassa. Pyrimme näin ollen olemaan entistä lähempänä Ruotsissa asuvia suomalaisia ja Suomen ystäviä.
Facebook-sivustosta on tullut tärkeä viestintäkanava suurlähestystön verkkosivujen ja sähköisen uutiskirjeen rinnalle. Sen lisäksi, että tiedotamme Suomen ja Ruotsin ajankohtaisista politiikkaan, talouteen ja kulttuurielämään liittyvistä asioista, haluamme sivuston sisältävän välillä myös hauskoja, kepeitä ja rennompia keskustelua herättäviä aihealueita. Parhaimmillaan pääsemme kertomaan hauskoja tarinoita Suomesta ja suomalaisuudesta, tarinoita, joita tykkääjämme haluavat kenties kertoa ja jakaa eteenpäin. Paras palautteemme on se, kun juttuumme on reagoitu, tällöin tiedämme onnistuneemme.
Facebookin lisäksi tärkeä osa lehdistö- ja kulttuuriyksikön viestintää on mikroblogipalvelu Twitter. Runsaan 300 seuraajamme joukkoon mahtuu niin yksityishenkilöitä, yrityksiä kuin organisaatioitakin, mikä tekee tästä viestinnän kentästä entistä mielenkiintoisemman, mutta myös vaativamman. Lisäksi käytössämme ovat viestiä kohden vain alle yhden tekstiviestin verran merkkejä. Haasteenamme onkin olla yhtäaikaa sekä mielenkiintoinen että lyhyt ja ytimekäs. Twitteristä on Facebookin tavoin tullut uusi työväline, joka on tuonut lisää inspiraatiota ja haasteita viestintätyöhömme. Iloitsemme edelleen aina uudesta seuraajasta tai viestimme retweettauksesta.
Vaikka viestinnän työskentelyalustat sekä työkalut ovat saaneet uusia muotoja vanhojen tuttujen rinnalle, silti tavoitteemme Suomen edustustona ulkomailla ovat pysyneet samankaltaisina. Haluamme edelleen tiedottaa ja informoida Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvistä asioista ja olla läsnä. Sosiaalinen media on kuitenkin mahdollistanut vieläkin tehokkaamman tavan kuunnella ja tulla kuulluksi, mikä tekee lehdistö- ja kulttuuriyksikkömme työstä entistäkin mielenkiintoisempaa ja hauskempaa.
Tavataan siis somessa!
https://www.facebook.com/FinlandsAmbassadStockholm
Media-assistentti Kaisa Keränen, 8.2.2013
Kommentit (0)
Suomessa alueellisina itsehallinnollisina julkishallinnon toimijoina ovat Ruotsin tapaan kunnat. Suomen kunnallishallinto on peräisin 1860- ja 1870-luvuilta. Suomessa toimii tätä nykyä 336 kuntaa, kun kuntia vielä kymmenisen vuotta aiemmin oli peräti liki 450 kappaletta. Suomessa valitaan kuntiin päättäjiä eli valtuustoihin kunnanvaltuutettuja neljän vuoden välein. Nyt on taas tänä syksynä kunta- tai kuten aiemmin sanottiin kunnallisvaalien aika. Vaalit pidetään piakkoin eli sunnuntaina 28. lokakuuta 2012.
Suomessa kuntatasolla päätetään mm. kaavoituksesta ja kunnallisista maksuista. Kunnat ovat velvollisia järjestämään kuntalaisilleen mm. koulutus- ja sairaanhoito- ja sosiaalitoimen. Muun muassa näiden tehtävien järjestämisen vastineeksi kunnilla on verotusoikeus kuntalaisilleen. Tämän ns. kunnallisveron määrä vaihtelee kunnissa 20 %:n molemmin puolin. Kunnallisveroa kunnan asukkaat maksavat saamistaan ansiotuloista. Kuntien tehtävien lisääntyessä valtion kunnille maksamien tukien eli ns. valtionosuuksien merkitys on kuitenkin kasvanut. Ruotsista poiketen Suomessa kuitenkin läänit lakkautettiin vuoden 2010 alussa ja tilalle luotiin aluehallintovirastot.
Pääministeri Jyrki Kataisen (saml.) kuuden puolueen hallitus (kokoomus, sos.dem, vihreät, RPK, krist.dem. ja vasemmisto) onkin valmistellut Suomeen ns. kuntauudistusta. Kuntauudistuksen päätavoitteena on hallituksella se, että Suomen edelleen varsin pirstaleiseen kuntakenttään saataisiin luoduksi suurempia kuntayksikköjä. Nämä olisivat näin vahvempia järjestämään kuntalaisilleen vuosien mittaan kunnille tulleet yhä moninaisemmat tehtävät. Kuntauudistus onkin ollut tämän syksyn kuntavaalien yksi suuria keskusteluteemoja. Hallitus ajaa kuntauudistusta, mutta oppositiossa eduskunnassa istuvat keskustapuolue ja perussuomalaiset vastustavat hallituksen kuntauudistuksen kaavailuja, vaikka eivät kiistäkään kuntareformin tarvetta sinänsä.
Toinen ajankohtainen iso kysymys Suomessakin – Ruotsin tämänhetkisen keskustelun tapaan – on sosiaalipalvelujen järjestäminen ja hoito. Hallitus pyrkii uudistamaan myös tätä aluetta. On kuitenkin mahdollista, että hallituksen tarkemmat esitykset tehdään vasta kuntavaalien jälkeen. Suomessakin puhuttaa sosiaalipalveluissa peruskysymys kunnalliset vrs. yksityiset toimijat, yksityisten sosiaalipalvelujen voiton tavoittelu, hoitajien määrä- ja mitoitukset yms.
Tätä tekstiä kirjoitettaessa gallupit näyttävät, että vaalien suurin voittaja tulisi olemaan perussuomalaiset eduskuntavaalien 2011 tapaan. Perussuomalaisille ennakoidaan noin 13-16% kannatusta, kun ko. puolueen kannatus neljä vuotta sitten oli noin 5%:n tasolla. Keskustan kannatuksen uskotaan hieman taantuvan ehkä noin 15-17% tasolle. Suomen tämänhetkisten kahden suurimman puolueen eli pääministeripuolue kokoomuksen ja toiseksi suurimman sosiaalidemokraattien kannatukset ovat liikkuneet gallupeissa noin 20%:n tasossa. Kokoomusten povataan kuitenkin säilyttävän suurimman puolueen asemansa. Mutta 28.10. vaalien jälkeen tiedämme, miten kävi. Ennakkoäänestys on ulkomailla ja täällä Ruotsissakin (Tukholma ja Göteborg) jo päättynyt.
Näissä vaaleissa yksi leimaa-antava piirre on jo kuitenkin ehtinyt olla se, että kaikilla kolmella ns. perinteisellä suurella puolueella (kokoomus, sosiaalidemokraatit ja keskusta) oli pienempiä tai suurempia haasteita löytää ehdokkaita vaalilistoilleen. Tämän voidaan arvioida heijastavan sitä, että kunnan asukkaat ymmärtävät hyvin kunnissa tulevinakin vuosina olevat erilaiset haasteet, joista ei-pienimpänä kuntatalouden kunnossa pitäminen muun muassa demografia yms. syistä.
Summa summarum: Suomen kuntasektorilla eletään nyt monessakin mielessä muutos- ja uudistumiskautta.
Ministeri Juha Markkanen, 25.10.2012
Kommentit (0)
Kahden asunnon loukku on pelottava käsite. Se lienee perua 1990-luvulta, jolloin villit asuntomarkkinat ennalta arvaamattomasti melkein yhdessä yössä romahtivat tuhoisin seurauksin heille, jotka olivat rahoittaneet uuden asunnon kokonaan velkarahalla myymättä ensin entistä asuntoaan.
Kahden asunnon loukkuun jouduttiin, kun asuntokauppa loppui, mistä seurasi asuntojen hintojen roima lasku. Juuri kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että asuntojen hinnat voivat myös laskea. On useita tarinoita, joissa tapahtuma vei terveyden tai tuhosi perheen talouden.
Itse koen olevani kahden maan loukussa, mutta onnellisessa loukussa. Täysin suomalaisessa perheessä ja suvussa kasvaneena olen hitaasti erilaisten sattumien johdattamana ollut parikymmentä vuotta ruotsalaistumisprosessissa. Se ei tarkoita sitä, että minusta olisi tullut vähemmän suomalainen, mutta olen päässyt osaksi ruotsalaisuutta, minkä koen äärettömänä rikkautena.
Puolisoni on puolestaan kokenut suomalaistumisprosessin. Suomalaistumis- ja ruotsalaistumisprosessit eivät kuitenkaan rajoitu minuun ja puolisooni, vaan tartuntapinta siirtyy ja kumuloituu lapsissa ja lapsenlapsissa, jotka pienestä pitäen tottuvat monipuoliseen kieliympäristöön ja siihen, että valtioiden rajat eivät ole esteitä, vaan hallinnollisia viivoja.
Kahden maan loukussa eläminen on todennäköisesti arkipäivää ruotsinsuomalaisille. Täällä Ruotsissa on koti ja tänne on vuosien kuluessa juurruttu, mutta kaipuu Koti-Suomeen on sielussa. Minut tämä loukussa eläminen on johtanut siihen, että olen hakenut vuoroasumisen malleja, minkä seurauksena olen nyt muuttanut Ruotsiin kolmatta kertaa ja tiedän, että tämäkään ei ole pysyvä olotila.
Täytyy kuitenkin myöntää, että en muuttanut nyt Ruotsiin vain tullakseni Ruotsiin. Olen työskennellyt Suomen suurlähetystössä Tukholmassa aiemmin ja tiesin, että täällä sosiaali- ja terveysalan ammattilaista odottavat mielenkiintoiset, vaihtelevat ja monia ulottuvuuksia sisältävät työtehtävät. Toivon, että kykenen täyttämään odotukset, joita minuun kohdistetaan.
Suurlähetystö työpaikkana on erityinen. Meillä on täällä valtionhallinto pienoiskoossa, mikä tarkoittaa, että jokaisella meistä on huolehdittavana yksin aika iso kakku. Työssä onnistuminen edellyttää hyvää yhteistyötä ja -henkeä ja toisten ammattitaidon kunnioittamista. Oman haasteen muodostaa se, että suurlähetystön henkilökunta on alati vaihtuva eli yhteistyötiimi muuttuu koko ajan. Vahvuudeksi voidaan kuitenkin kirjata se, että liikkuva kivi ei sammaloidu ja uudet ihmiset tuovat työyhteisöön uusia ajatuksia ja ideoita. Jatkuva kehittyminen on siten mahdollista.
Suurlähetystön työ on kuitenkin vahvasti kiinni ajassa. Jännityksellä odotan, minkälaisiin pyörteisiin tämä työ minut tällä kerralla vie, vaikka en olekaan tahdottomasti vietävä pallo. Olen vakaa pohjoismaisen hyvinvointimallin kannattaja ja toivon voivani omalta osaltani olla edistämässä mallin kehittämistä ja vahvistamista globaalissa maailmassa.
Pohjoismainen hyvinvointimalli ei ole pysyvä konstruktio, vaan on osoittanut muuntautumiskykyä. Maailman mittakaavassa se on erinomainen hyvinvoinnin tuottaja koko väestölle ja merkittävä pohjoismainen innovaatio, josta esimerkiksi presidentti Ahtisaari on toivonut vientituotetta.
Aloitin 1990-luvun laman seurauksista. Lamakokemuksiin voi myös päättää toteamalla, että ilman pohjoismaisen hyvinvointimallin rakenteita ja tukimuotoja lama olisi kurjistanut suuren väestönosan elämää. Vaalikaamme ja hoitakaamme sitä, mikä meillä on hyvää!
Sosiaalineuvos Anne Eriksson, 24.8.2012
Kommentit (0)
Olen syntyjäni suomalainen ja vietin lapsuuteni Torniossa. Kasvoin siis kahden maan, Suomen ja Ruotsin rajalla. Sain mahdollisuuden suorittaa peruskouluni Haaparannalla ja sen vuoksi koen olevani kahden maan kasvatti.
Olin 7-vuotias kun aloitin peruskoulun Haaparannalla. En osannut sanaakaan ruotsia, mutta koulun mentaliteetti oli kaksikielisyys, jonka vuoksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien minulle puhuttiin suomen lisäksi ruotsia. Myös englannin kielen opinnot aloitettiin heti ensimmäisellä luokalla. Ensimmäiset vuodet tuntui siltä, kuin olisi nakattu aivan eri planeetalle. En ymmärtänyt aina mitä ihmiset puhuivat, koulumatka oli pitkä, ruoka oli outoa ja kaikki yksinkertaisesti uutta ja tuntematonta.
Vuosien varrella opin kuitenkin ymmärtämään ruotsin kielen miltei yhtä hyvin kuin suomen kielen, joka on äidinkieleni. En ymmärtänyt kuinka paljon tuo yhdeksän vuoden opiskelu rajan toisella puolen antoikaan minulle. Kuinka paljon se kasvattikaan minua ihmisenä erilaiseksi, kuin perussuomalaista tai perusruotsalaista lasta.
Kävin lukion Suomen puolella ja heti ensimmäisenä päivänä uudessa koulussa kohtasin kulttuurishokin. Asiat eivät olleetkaan samalla lailla kuin rajan toisella puolella. Ilmapiiri oli kireä, jokseenkin luotansa pois työntävä. Opettajat ja muut opiskelijat tuntuivat etäisiltä ja opiskelu oli pitkäveteistä, yksitoikkoista ja sai tuntemaan itsensä koiraksi talutushihnassa.
Ruotsissa opettajat ja opiskelijat ovat avoimempia ja tuntuvat läheisimmiltä. Ilmapiiri on luokseen kutsuva, saa sinut tuntemaan olosi tervetulleeksi ja rentoutuneeksi. Opiskelu on monipuolista, maanläheistä ja saa sinut tuntemaan itsesi yksilöksi.
Toisaalta, jotkut pitävät rutiinimaisesta opiskelusta ja siitä, että voivat olla yksilöitä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Itse olen aina kokenut, että haluan vaikuttaa itse siihen miten asiat hoidetaan ja että uusia asioita opeteltaessa, opetusmetodeja on useita ja kaikkia osa-alueita painotetaan tasapuolisesti.
Suomessa esimerkiksi ruotsin kielen opiskelu painottuu pääosin ymmärtämiseen, kirjoittamiseen ja kieliopin hienosäätöön. Ruotsissa taas koettiin, että on tärkeää oppia puhumaan, ymmärtämään ja kirjoittamaan ja siinä samalla tulee tarvittava kieliopin ymmärrys. Suomessa ääntämiseen ei kiinnitetä huomiota, mutta Ruotsissa se oli osa opetusta ja sillä oli yhtä suuri painoarvo kuin esimerkiksi oikeinkirjoituksella.
Kokemukseni mukaan suomalaiset eivät ole erittäin suvaitsevaista porukkaa ja asiat Suomessa hoidetaan jotenkin rutiinimaisesti ohjekirjan mukaan. Ruotsalaiset taas ovat suvaitsevaisia ja kokeilevat uusia asioita paljon helpommin kuin suomalaiset. Minut opetettiin olemaan suvaitsevainen toisia ihmisiä kohtaan ja olemaan ymmärtäväinen silloin, kun eri kulttuurit kohtaavat. Meitä ihmisiä kun on kaikenlaisia ja kaiken näköisiä.
En sano, että toisessa maassa tehtäisiin asiat paremmin kuin toisessa, vaan että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Itse koen että olen molempien maiden kasvatti ja niiden sekoitus. En koe olevani vain suomalainen, koen myös olevani ruotsalainen, vaikken sitä ole.
Kulttuurishokista huolimatta jatkoin opiskelua Suomessa ammattikorkeakoulussa oikeustradenomiksi ja olen nyt suorittamassa tutkintooni kuuluvaa harjoittelua Tukholmassa, Suomen suurlähetystössä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien minut toivotettiin tervetulleeksi työyhteisöön ja tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin. Minulla ei ole ollut ongelmia sopeutua tänne, vaan pikemminkin olen harkinnut hakevani Tukholman yliopistoon jatkamaan opintoja, kohta loppuun käydyn koulutukseni jälkeen.
Harjoittelija Meri Tuokko, 13.7.2012
Kommentit (0)
