Pohjoismaiset suurlähetystöt järjestivät yhteistyössä seminaarin Tukholman Suomen instituutissa 6. toukokuuta. Tilaisuuden aiheena oli Stoltenberg-raportti Lissabonin-sopimuksen valossa. Suurlähetystöjen lisäksi yhteistyökumppaneita olivat Suomen instituutti, Folk och Försvar, Ruotsin Ulkopoliittinen instituutti ja Norden i fokus. Ensimmäinen raporttia käsitellyt seminaari järjestettiin viime vuonna.
Stoltenberg-raportin taustalla on norjalaisen diplomaatin ja poliitikon Thorsten Stoltenbergin helmikuussa 2009 jättämä raportti ”Nordisk samarbeid om sikkerhets- og utenrikspolitikk” (”Pohjoismainen yhteistyö turvallisuus- ja ulkopolitiikassa”). Raportissa esitellään 13 ehdotusta, miten pohjoismaista turvallisuus- ja ulkopolitiikkayhteistyötä voitaisiin kehittää ja syventää. Raportin valmistumisen jälkeen Euroopan unioni hyväksyi Lissabonin sopimuksen, mikä loi uusia vaatimuksia ulko- ja turvallisuuspoliittisille kaavailuille.
Seminaarissa tarkasteltiin muun muassa sitä, miten Pohjoismaat suhtautuvat muuttuneisiin yhteistyötapoihin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja miten pitkälle Stoltenbegin raporttia on tähän mennessä pystytty toteuttamaan. Seminaaria seurasi runsas yleisö, jonka joukossa oli lukuisia diplomaattikunnan edustajia. Lisäksi paikalla oli muun muassa ruotsalaisten kansalaisjärjestöjen ja median edustajia.
Suomen suurlähettiläs Markus Lyra toivotti seminaariyleisön tervetulleeksi. Lyra totesi, että Lissabonin sopimus merkitsee isoa askelta yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle EU:ssa. Pohjoiset EU-maat ja Norja osallistuvat Nordic Battle Group 2011:een. On tärkeää, että myös tätä käytetään kriisinhallinnassa. Suomi voi hyväksyä Stoltenbergin raportin kaikki 13 kohtaa.
Seminaarin puheenjohtajana toimi Folk och Försvarin pääsihteeri Lars Ekeman.
Pohjoismaiden neuvoston sihteeristöpäällikkö ja entinen Suomen puolustusministeri Jan-Erik Enestam esitelmöi otsikolla ”Lissabonin sopimus ja pohjoismainen yhteistyö – missä olemme nyt?” Aluksi Enestam totesi, että pohdinnan alla on parhaillaan kerätä pohjoismaisia edustustoja niihin maihin, joissa on tällä hetkellä edustettuna ainoastaan yksi, tai ei yhtään pohjoismaata. Enestamin mielestä resursseja pitäisi suunnata muun muassa Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin.
Enestam muistutti kuulijoita siitä, että puolustusvoimat saavat varautua resurssiensa leikkauksiin tulevien vuosien aikana, mikä edellyttää uusien toimintamallien kehittelyä. Hän pitää mahdollisena, että Pohjoismaiden puolustusvoimien sisällä täytyy tulevaisuudessa pystyä erikoistumaan ja että vähennykset edellyttävät entistä vahvempaa riippuvuutta muiden Pohjoismaiden asevoimista. Huolimatta siitä mitä tapahtuu, taloudelliset resurssit kansallisilla puolustussektoreilla vähenevät.
Tilaisuus jatkui Marlene Windin (valtiotieteiden professori Kööpenhaminan yliopistosta), Teija Tiilikaisen (Ulkopoliittisen instituutin johtaja Helsingissä), Fredrik Doeserin (tutkija Ruotsin Ulkopoliittisessa instituutissa Tukholmassa) Baldvin Pòr Bergsson (islantilainen toimittaja ja poliittinen analyytikko) ja Bjørn Olav Knutsen (norjalaisen Puolustuksentutkimusinstituutin tutkija) esityksillä.
Doeserin mielestä Lissabonin sopimuksen merkitystä pohjoismaiselle turvallisuusyhteistyölle ei pitäisi liioitella mihinkään suuntaan. Hän kuitenkin korostaa, että sopimuksella voi olla niin sanottu helpottava vaikutus.
Teija Tiilikainen ehdotti, että Pohjoismaat voisivat laatia yhteisen turvallisuusselvityksen ulkopuolisen hyökkäyksen varalta. Hän myös painotti, että Suomi, jonka puolustus perustuu alueellisuuteen, eroaa muista pohjoismaista turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Hän katsoo alueellisuuden olevan haitta siinä yhteisessä kehityssuunnassa, johon nyt ollaan pyrkimässä. Muutokset vaatisivat Tiilikaisen mielestä muutoksia suomalaisessa politiikassa. EU:n sisäisessä kriisinhallinnassa kriisinhallinnassa tulisi pyrkiä toimimaan pienemmissä ryhmissä. Voisiko ajatella, että pohjoiset EU-maat ja Norja voisivat toimia omana ryhmänään, Tiilikainen kysyy. Asiasta pitäisi keskustella Pohjolassa.
Esityksiä seurasi paneelikeskustelu ja yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Jan-Erik Enestam totesi seminaarin yhteenvetona, että ”yhdelläkään pohjoisella valtiolla ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta omaan, uskottavaan puolustukseen. Se tulee aivan liian kalliiksi”. Konkreettista, syvennettyä yhteistyötä tarvitaan.
Tilaisuuden ohjelma http://www.folkochforsvar.se/images/stories/program6maj.pdf
Seminaari on nähtävissä internetissä http://www.folkochforsvar.se/index.php/videoarkiv
