Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suomi - Ruotsin Itämaa - Suomen suurlähetystö, Tukholma : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tukholma
SUOMEN KUNNIAPÄÄKONSULAATTI, Göteborg


Finlands ambassad
Gärdesgatan 11, 115 27 Stockholm
+46 8 676 6700, info@finland.se
Finlands honorära generalkonsulat
Götgatan 10, 41105 Göteborg
+46 31 801 050, sanomat.got@formin.fi
Suomi | Svenska |  |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 16.7.2008

Suomi - Ruotsin Itämaa

Filosofian tohtori Kari Tarkiaiselta julkaistiin äskettäin teos Sveriges Österland - Från forntiden till Gustav Vasa (2008). Teos kartoittaa Suomen vaiheita esihistoriasta 1500-luvulle Suomen ruotsalaisen historian näkökulmasta. Tarkiainen käsittelee muun muassa suomalaisten ja ruotsalaisten välistä suhdetta sekä Suomen varhaista kulttuuria ja kieltä. Sveriges Österland on ensimmäinen osa Ruotsin vaikutusta Suomen historiaan käsittelevässä neliosaisessa kirjasarjassa.

Sveriges ÖsterlandTarkiaisen mukaan muuttoliike Ruotsista Suomen puolelle alkoi viikinkiaikana noin vuoden 1100 tienoilla. Tarkiainen siteeraa tutkija E. N. Setälää, jonka tutkimusten mukaan ruotsalaiset tulivat Suomeen juuri viikinkiaikana ja keskiajalla, ja levittäytyivät lähes koko Suomen alueelle. Kansat sulautuivat, ja näin muodostui Suomen nykyinen asujaimisto. Tarkiainen kertoo, että ruotsalaisten saapumiseen liittyy useita myyttejä. Erään tarinan mukaan Ruotsin kuningatar sai idean pelastaa nälänhädästä kärsivät Gotlantilaiset lähettämällä joka kolmannen Suomeen mukanaan vain rukkasellinen siemeniä viljeltäväksi uudessa asuinpaikassa, jossa valtavat metsät vilisivät villieläimiä ja lohikäärmeitä.

Keskiajalla ruotsalaiset uudisasukkaat olivat asettuneet Suomenlahden pohjoisrannikolle Hangosta Björköhön Karjalan kannaksella sekä lähes koko Pohjanlahden itärannikolle. Asutus ulottui kuitenkin vain noin kolmekymmentä kilometriä sisämaata kohti. Tutkija Eljas Orrmanin mukaan todennäköinen syy ruotsalaisten haluttomuuteen muuttaa sisämaahan oli se, että heidän viljelykulttuurinsa sopi paremmin rannikon olosuhteisiin. Syynä on myös voinut olla se, että karjanrehu kasvoi parhaiten rannikon läheisyydessä. Suomalaiset olivat tuohon aikaan enemmänkin kaskiviljelijöitä, ja riippuvaisia metsästyksestä ja kalastuksesta.

Todisteiden puuttuessa on vaikea määritellä ruotsalaisten tulokkaiden ja suomalaisen väestön suhdetta. Se, että ruotsalaiset uusille alueille muuttaessaan muunsivat paikannimet omaan kieleensä sopivaksi, kertoo Tarkiaisen mukaan eläväisestä kommunikaatiosta alkuperäisväestön kanssa, ja viestii ystävällismielisestä suhteesta kieliryhmien välillä. Ruotsalaiset myös antoivat Suomelle nimen Österland, Itämaa, joka alueena käsitti lähinnä Suomen eteläisiä ja läntisiä alueita. Nimitys poistui käytöstä kuitenkin jo 1400-luvulla.

Tarkiainen kumoaa useita luuloja, joita saatetaan edelleen elätellä Suomen ja Ruotsin varhaisesta suhteesta. Ruotsin laajentaessa aluettaan Suomeen saivat suomalaiset elää luonnollisena osana Ruotsin valtakuntaa sen täysivaltaisina jäseninä. Suomi ei siis ollut sorretun siirtomaan asemassa. Suomen asema kuningaskunnan täysivaltaisena jäsenenä vahvistettiin 1362, kun Suomi sai ottaa osaa Ruotsin kuninkaanvaaliin.Toinen yhä edelleen elävä luulo on, että kun ruotsalaiset ristiretkien aikaan ensimmäisen kerran saapuivat Suomeen, oli maa hyvin primitiivinen. Tarkiaisen mukaan yhteiskunta ja kulttuuri olivat kuitenkin samankaltaisia Itämeren molemmin puolin.

Tarkiainen muistuttaa, että erityispiirre suomalaisessa kulttuurissa on ollut maan pääkielen vaihtuminen useaan kertaan. Kieli vaihtui ensin suomesta ruotsiksi, ja 1800-luvun jälkeen ruotsista takaisin suomeen. Muualla Skandinaviassa vastaavaa ei ole tapahtunut. Erään teorian mukaan Suomen rannikkoalueita olisi asuttanut  keskiajan tienoilla esigermaaninen kansa, joka on ruotsalaisten tavoin antanut panoksensa suomen kieleen. Suomea onkin, joskaan ei aivan yksimielisesti, pidetty germaanisena kielenä. Tarkiaisen mainitsema kiinnostava yksityiskohta on, että suomalainen yläluokka on puhunut keskiajalla äidinkielenään saksaa.

Vaikka suomalaiset ottivat käyttöön hyvin monia ruotsalaisia sanoja, ei ollut suinkaan kysymys siitä, että Suomen oma kulttuuri ja kieli olisivat olleet köyhiä. Ruotsin kielen suosio johtui sen suuresta arvostuksesta. Ruotsin kielestä lainattiin jopa sanoja, joille suomen kielessä oli jo vastine, kuten sana "honung" eli hunaja, vaikka hunajaa tarkoittava sana "mesi" oli ollut olemassa jo lähes tuhat vuotta. Ruotsin kieli siis rikastutti entisestään suomen kieltä. Tarkiainen muistuttaa, että Ruotsin kehityksen ja kulttuurin ymmärtäminen on avain ruotsinkielisten suomalaisten historiaan. Ruotsin historia on kaikkien suomalaisten historiaa.

Teksti: Heli Laakkonen

 

 

 

 

 

 

 

 

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 15.7.2008


© Suomen suurlähetystö, Tukholma; Suomen kunniapääkonsulaatti, Göteborg
 | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot